Siirry sisältöön

Helmi-elinympäristöohjelman hankkeet

Paimiossa toteutetaan luonnonhoitotöitä vuosina 2021–2022 perinneympäristöissä, purojen ranta-alueilla sekä lintujen pesimä- ja levähdysalueella.

Vähäjoki virtaa jään alla ja taustalla näkyy miten aurinko paistaa männikön läpi.

Helmi-hankkeita toteuttaa Paimion kaupunki yhteistyössä Valonian kanssa. Hankkeita rahoittaa ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelma, Paimion kaupunki ja Valonia osallistuvat hankkeeseen omarahoituksella.

Lehtipuita Paimion joen rannalla Juntolan luonnonsuojelualueella.

Juntolan luonnonsuojelualue

Juntolan luonnonsuojelualue sijaitsee Paimion pohjoisosissa Paimionjoen itärannalla. Suojelualue on perustettu vuonna 1961.  Laidunnuksen päättyminen 1950-luvulla on aiheuttanut alueen umpeenkasvua ja metsittymistä. Valoisuuden ja paahteisuuden väheneminen on heikentänyt niittylajiston monipuolisuutta, osa lajeista on hävinnyt kokonaan alueelta ja jäljellä oleva lajisto sinnittelee pienialaisilla avoimilla niittylaikuilla. Lisäksi kuusettumisen aiheuttama voimakas varjostus ja happamoittava karike heikentävät myös lehtolajiston elinoloja.

Juntolan luonnonsuojelualueelle laadittiin luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys sekä päivitetty hoitosuunnitelma vuonna 2021. Lisäksi liito-oravaselvitys tehtiin toukokuun 2021 lopulla, liito-oravia ei löydetty, mutta metsä olisi niille sopiva elinympäristö. Hoitotoimissa huomioidaan ja turvataan liito-oravan elinympäristöjen säilyminen.

Juntolan luonnonsuojelualueella tehtävien kunnostus- ja hoitotöiden tavoitteena on parantaa alueen lehto- ja niittylajiston tilaa. Kuusta poistamalla lisätään kasvutilaa ja parannetaan valo-olosuhteita sekä vähennetään kuusten happamoittavaa vaikutusta. Puuston rakennetta ohjataan niin, että lehtipuiden osuus puustossa kasvaa ja lehtipuut järeytyvät. Samalla lisätään kuusilahopuun
määrää ja mahdollistetaan lehtilahopuuston syntymistä alueelle pitkällä tähtäimellä.

Kesäisen vehreä maisema Vähäjoelle.

Vähäjoki

Vähäjoen varrella lähellä Paimion keskustaa on kaupungin omistamaa virkistys- ja viheraluetta, jonka keskellä kulkee Vähäjokipolku. Vähäjoen alueelle laadittiin hoito- ja maisemasuunnitelma, joka valmistui vuonna 2022.

Alueen hoitotoimenpiteitä on ensisijaisesti
Vähäjoen rantavyöhykkeen ennallistaminen poistamalla aikoinaan rantavyöhykkeelle istutetut mäntymetsiköt sekä ottamalla hoidon piiriin vanhat jokivarsiniityt ja avoimet vanhat peltoheitot. Hoitosuunnitelman mukaisesti alueille istutetaan lehtipuustoa ja olemassa olevaa puustoa raivataan kevyesti niin, että tavoitteena on luoda alueista monimuotoisia lehtoelinympäristöjä. Vähäjoen varressa on myös umpeenkasvavia niittyjä, joita kunnostetaan poistamalla pensaikkoa ja luomalla alueista avoimempia ja monimuotoisia perinnemaisemaympäristöjä mahdollisesti laidunnuksella.

Talvinen kuva Karhunojasta ennen istutuskuusikon kaatoa.

Kaurhunoja

Karhunoja on Paimionjoen sivujoen, Vähäjoen, sivupuro. Karhunoja on kalastoltaan arvokas pienvesi ja taajamapuro. Karhunoja rantavyöhykkeineen sijaitsee Paimion Kiusalassa, noin kolmen kilometrin päässä Paimion keskustasta. Alueelle on laadittu kunnostus- ja maisemasuunnitelma, joka valmistui vuonna 2022.

Karhunojan etelärannalla sijaitsi noin 50-vuotias tiheä istutuskuusikko, joka kaadettiin lähes kokonaan. Kuusikon uudistamisen tavoitteena on lisätä alueen monimuotoisuutta ja kasvattaa uusi lehtipuuvaltainen metsikkö poistetun kuusikon tilalle. Alueelle jätettiin kuitenkin joitakin 3-7 tekopuupökkelön ryhmiä lisäämään luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Tekopökkelöt muodostavat vuosien päästä alueelle lahopuustoa. Karhunojan pohjoisrannalla on avointa puistoa ja osin luonnontilaista ja puoliavointa puronvartta. Tälle pohjoisrannalle suunnitellaan puustoista maisemaniittyä, joka tarjoaa mm. pölyttäjille ravintoa. Maisemaniittyjen kunnossapidon tavoitteena on edistää lajiston monimuotoisuutta ja säilyttää alueiden avoin yleisilme.

Rantavyöhykkeiden kunnostuksen lisäksi toteutetaan Karhunojassa purokunnostuksia, tavoitteena erityisesti erittäin uhanalaisen taimenkannan elvyttäminen ja uhanalaisen vesiluontotyypin tilan parantaminen.

Keloutunut puu kylpee auringonpaisteessa Lintuparatiisin altaan reunalla.

Lintuparatiisi

Lintuparatiisiin pysähtyvät muuttolinnut lepäämään ja osa linnuista jää pesimäänkin. Kosteikot, kuten merenlahdet ja lintujärvet, ovat tärkeitä pesimä-, levähdys- ja ruokailupaikkoja niin Suomessa pesiville kuin Suomen kautta muuttaville linnuille. Muuttoaikana kosteikolla voi tavata myös muissa elinympäristöissä pesiviä lintuja ruokailemassa. Monet kosteikot ovat ylirehevöityneet, kasvaneet umpeen, ja niiden rakenne on yksipuolistunut. Siksi linnuille ei ole tarjolla sopivia kosteikkoja riittävästi. Lintukosteikkoja hoitamalla voidaan merkittävästi tukea uhanalaisten ja silmälläpidettävien lintulajien selviytymistä. Kosteikkotoimista hyötyvät kymmenet uhanalaiset lintulajit sekä lukuisat elinvoimaiset lintulajit ja muu luonto.

Paimion lintuparatiisi -hankeessa kunnostetaan entisen jätevedenpuhdistamon alueella lintujen levähdys- ja pesintäpaikkoja. Alueen hoitotoimia on mietitty yhdessä lintu- ja luontoharrastajien, Suomen luonnonsuojeluliiton edustajan, Valonian sekä Paimion kaupungin edustajia kanssa. Alueelta on poistettu vesakoita, kuitenkin säästäen puut ja pensaikot, jotka sopivat lintujen suojapaikoiksi. Vesakoiden poistolla  estetään umpeenkasvua ja luodaan avoimuutta, joka helpottaa niin lintujen kuin niitä tarkkailevien ihmistenkin olemista alueella. Vesakoiden raivausta jatketaan muutaman vuoden välein alueella. Alueelle perustetaan myös tasanne, jolta Lintuparatiisin elämää on hyvä tarkkailla. Lintuparatiisin altaat ja niiden ranta-alueet ovat sopiva elinympäristö monille eläimille kuten viitasammakolle, sudenkorennoille, uhanalaiselle pajusirkulle ja nokikanoille.