Maa-ainesten otto

Maa-aineslaki ( MAL 555/1981) on maa-ainesten ottamisen sääntelyn erityislaki. Maa-aineslain tavoitteena on ainesten ottaminen ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Tämä tarkoittaa, että maa-ainesten saatavuus tulee turvata sekä määrällisesti että laadullisesti myös tulevien sukupolvien käyttöön vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta. Samalla tulee huolehtia siitä, että maa-ja kallioperässä esiintyvä hyvälaatuinen pohjavesi säilyy laadullisesti hyvänä ja määrällisesti riittävänä.

Maa-aineslakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen, pois kuljetettamiseen, paikalla varastoimiseen tai jalostamiseen.

Maa-aineslakia sovelletaan kaikkien maa-ja kallioperän ainesten ja niiden sekoitusten ottamiseen turvetta lukuun ottamatta.

Maa-aineslaisssa tarkoitettuun ainesten ottamiseen on oltava lupaviran-omaisen myöntämä lupa.

Maa-ainesten ottamiseen liittyvä kivenlouhinta ja murskaamo tarvitsevat lisäksi ympäristösuojelulain mukaisen ympäristöluvan. Käytännössä on suositeltavaa, että maa-aineslain mukainen lupahakemus käsitellään ensin ja että louhimisen ja ottamisalueelle sijoitettavan murskaamon ympäristövaikutukset selvitetään jo maa-aineslain mukaisen lupahakemuksen yhteydessä.